Ciao sono Enrico

"Questo paese, dove sono nato, ho creduto per molto tempo che fosse tutto il mondo. Adesso che il mondo l’ho visto davvero e so che è fatto di tanti piccoli paesi, non so se da ragazzo mi sbagliavo poi di molto."

(Cesare Pavese)

Vähän minusta

Hei, olen Enrico, 100 % italialainen. Olen asunut Suomessa, tarkemmin sanottuna Helsingissä, kuitenkin jo useita vuosia ja syynä tähän on eräs vaaleahiuksinen nainen :). Yliopistosta valmistumiseni jälkeen muutin välittömästi tänne pohjoiseen ja haluni tutustuttaa suomalaiset italialaiseen kulttuuriin sai minut lähtemään tälle täysin uudelle ja jännittävälle seikkailulle. Italian kielen ja kulttuurin opetus ei ole minulle vain työtä, vaan se on jotain joka tulee sydämestäni. Tavoitteeni ei olekaan vain opettaa, vaan antaa ihmisille uusia elämyksiä. Kunnianhimoinen tavoite sanoisin :). Kertominen omasta kielestäni, kulttuuristani, Italian kaikista ihmeellisistä paikoista ja miksei myös sen ongelmista, luo väistämättä sanoinkuvaamattomia tunteita minulle ja toivon mukaan myös teille kuuntelijoille.

Un po' di me

Ciao sono Enrico, italiano verace trapiantato già da qualche anno nella suggestiva Finlandia e precisamente ad Helsinki. Il motivo? Nel mio caso ha i capelli biondi... ;). Dopo aver terminato gli studi universitari mi sono trasferito "al Nord" e la voglia di far conoscere la mia cultura  mi ha spinto ad intraprendere questa affascinante e straordinaria avventura. Insegnare la lingua e la cultura del proprio paese  non rappresenta un vero e proprio lavoro ma bensì una passione. Il mio obiettivo non è semplicemente quello di insegnare, ma si spinge o almeno pretende di spingersi oltre... è quello di regalare emozioni! Obiettivo ambizioso direte! Raccontare dell'Italia, della terra in cui si è nati, della propria lingua, della propria cultura, di tutti i suoi luoghi affascinanti e perché no, anche delle sue problematiche, inevitabilmente genera emozioni indescrivibili non solo per chi le racconta  ma anche per chi le ascolta. 
 
Enrico Di Nardo

KIELTEN HULLUT KIEMURAT

- Ilta-sanomat 4.2.2023 -
​
​ITALIAN kieli on kuin kevyt poskisuukko ja korvamadoksi juuttuva
melodia, vaikkapa Olen suomalainen – L’italiano.
Kaikki osaavat tilata pizzan, latten, pastan, birran ja paahdetun leipäpalan
bruschettan. Lausutaan brushetta, eikö vain, koska se kuulostaa
pehmeältä italialta.
Mamma mia, ei!
– Bruschetta äännetään brusketta, korjaa Enrico Di Nardo.
Hän opettaa aikuisopistoissa italiaa suomeksi eloisasti kuin vain Napolin
liepeiltä kotoisin oleva voi.
USEIN menee meikäläisiltä pieleen myös Quattro stagioni -pizzan tilaus.
Tulee sanottua rallikielellä statsooni, kun oikea ääntämys on soinnillinen
ja pehmeä stadzioni.
– Jos lausuu väärin, tilaakin neljä asemaa, stazioni.
Mutta se ei haittaa! Italialainen ymmärtää kyllä, tai ainakin kysyy, ellei
ymmärrä. Di Nardo kehottaa suomalaisia tekemään samoin.
– Italialaiset ovat hauskoja ja tyyppejä. Aina kannattaa yrittää.
Puhumista ja keskustelua Di Nardo painottaa opiskelussakin. Kieli on
ihmisiä varten.
– Kuuntele musiikkia, podcasteja, katsele sarjoja. Italian ääntämisessä
on aina sama logiikka, joka pitää tietää ja oppia. Ilman stressiä
tietysti.

LISÄTÄÄN vaikeuskerrointa. Miten sanotaan taiteilija Michelangelo?
Paikallisia naurattaa turisti, joka otsa kurtussa arvioi Miselantselon
freskoja.
Nyt hävettää ja syystä: nimi lausutaan italiaksi Mikelandzelo.
Mutta ei tälläkään mokalla ole väliä. Nolompaa on vahingossa haistatella
juttukumppania, ja sehän käy tuossa tuokiossa.
Klassikoksi on päätynyt huudahdus ”Katso merta!”, joka on italialaisen
korvaan ihan hyh hyh. Italian herjasanasto viittaa yleensä miehen
anatomiaan.
Jos sanoo ”minä teen ”, faccio , täytyy muistaa lausua pehmeästi fadzio.
– Muuten se kuulostaa kuin englannin fuck you, Di Nardo varoittaa.
ITALIAN verbioppi on hankala. Epäsäännöllistä taipumista, poikkeuksia,
aikamuotoja. Eipä silti, ovat meidän 14 sijamuotoammekin muille tervaa.
Di Nardon mukaan opiskelijoita hikoiluttaa silti eniten pikkusanojen
joukko.
– Vaikkapa lo, la – milloin on kyseessä artikkeli, koska taas
objektipronimini.
Myös chi, che ja qui menevät suloisesti sekaisin ranskan ja espanjan
kanssa. Muista romaanisista kielistä on toisinaan hyötyä, usein myös
haittaa.
VIERASTA kieltä oppii kypsälläkin iällä. Italian hyvään osaamiseen
menee nelisen vuotta.
Kansalais- ja työväenopistojen sekä muiden vapaan sivistystyön
opinahjojen kielikurssit ovat suosittuja. Kattaus on laaja latinasta
swahiliin.

Suomen kieltenopettajien liiton mukaan viralliset tilastot eivät anna
todellista kuvaa, koska ne laahaavat vielä korona-ajassa.

OPETTAJA Di Nardon korvaan suomi kuulosti aluksi vähän japanilta.
Konsonanttimme tömähtävät tasaisesti.
Juristiksi opiskellut Di Nardo tapasi raumalaisen vaimonsa
opiskelijavaihdossa ja on nyt asunut Suomessa 11 vuotta.
– Raumankieltä en ymmärrä yhtään, mamma mia!
– Suomen ääkköset ovat kamalia, mutta joudun käyttämään itselleni
pahimpia sanoja päivittäin. Olen oppinut ne.
Ja sanat ovat?
– No juuri se ääntäminen ja hyvää yötä. Nimi Yrjö on minulle
mahdoton, siitä tulee urjo. Yhden kurssilaisen ristin uudelleen
Giorgioksi.
​
Grazie a Tiina Vahtera :)

Artikkeli + video ( www.is.fi/kotimaa/art-2000009364695.html )

Contact